Haapajärven Pesä-kiilat,
Terve ja hyvää kevättä koko seuralle!
Kevät etenee ja kohta on edessä pesäpalloilijan paras hetki. Ensimmäiset ulkotreenit olivat minulle aina yhtä jännittävä kokemus. Kuinka kovaa lyönti lähtee, kuinka helposti pallo lentää takarajalta kotipesään. Ulkoharjoituksissa selvisi, oliko talven puuduttavista juoksu- ja voimatreeneistä ollut hyötyä.
Pelipaikkani ulkopelissä oli koppari. Suurin vahvuuteni oli heittokäsi ja nopeus. Varmuutta takakentällä ei kai koskaan voi olla liikaa, siinä olisin halunnut päästä pidemmälle. Mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun sain pallon ensimmäisestä pompusta kiinni, mies irtosi kolmoselta ja pääsin tälläämään pallon laakana kotipesään ennen etenijää.
Sisäpelissä pelasin usein kakkoskotiuttajana/toisena kärkenä. Olin suhteellisen monipuolinen lyöjä, tykkäsin vaihtaa kovilla. En ollut koskaan kaikkein teknisin lyöjä, mutta löin lujaa. Sisäpelissä inhosin seistä ajolähdössä ykkösellä, olin saanut pallon aika useasti reiteen tai vielä kipeämpään paikkaan.
Peliurani huipentui vuonna 1997 Tahkossa, kun voitimme nuorten superpesiksen eli A-poikien Suomen-mestaruuden. Pelasin samana vuonna myös Hämeenlinnan Paukun ykkösdivarijoukkueen avauksessa. Se oli hienoa aikaa pesäpalloilijana.
Urheilu, oli laji mikä tahansa, on tärkeää kasvavalle nuorelle. Se kehittää niin fyysisiä kuin henkisiäkin ominaisuuksia tavalla, joita on vaikea saada muualta. Se vaikuttaa itsetuntoon positiivisesti niin onnistuessa kuin epäonnistuessakin. On yllättävän tärkeää epäonnistua ja huomata, ettei se ole maailman loppu.
Teatterin tekeminen on samalla tavalla joukkuelaji kuin pesäpallo, elokuvan/Tv-ohjelman tekemisestä puhumattakaan. On osattava toimia ryhmässä, mutta myös uskallettava ottaa vastuuta yksilönä, kun paikka siihen aukeaa. Ilman näitä kahta joukkue ei ole koskaan joukkue. Koko ryhmän on tuettava yksilöä silloin, kun hän epäonnistuu ja iloittava silloin kun hän onnistuu. Kun joukkueessa on sellainen henki, että siellä uskaltaa epäonnistua, onnistumisiakin tulee enemmän.
Harjoitelkaa kovaa ja keskittyneesti ja pelatkaa pilke silmäkulmassa. Kunnioittakaa jokaista joukkueen jäsentä ja nauttikaa toistenne seurasta ja pesäpallosta.
Jännittäviä pelejä, Antti Luusuaniemi
